Ruotsissa riehuva väkivallan aalto on herättänyt keskustelua maahanmuutosta. Ruotsi on vastaanottanut valtavat määrät maahanmuuttajia, joiden edellytykset sopeutua ruotsalaiseen yhteiskuntaan ovat erittäin heikot. Sama ilmiö pienemmällä volyymillä on havaittu Suomessakin. Jokin vuosi sitten Helsingin Sanomien toimittaja Maria Pettersson kirjoitti jutun, jossa pilkkasi Ruotsin ongelmista varoittajia. Viime aikoina on ollut hiljaista. Ongelmaa ei voi enää kieltää, nyt riidellään syystä.

Riitelystä löytyy kaksi ääripäätä. Toisen mukaan ongelma johtuu valtavasta humanitaarisesta maahanmuutosta ja toisten mielestä heikosta kotouttamisesta. Julkisessa keskustelussa paljon syytetään riittämättömiä kotouttamisresursseja. Todellisuudessa Ruotsi on käyttänyt asiaan valtavat resurssit ja Suomessa kaikki tapahtuu velkarahalla. Eli volyymi on ollut mahdollisuuksiin nähden ylimitoitettua. Niin Ruotsissa kuin Tanskassa on tosiasiassa päädytty maahanmuuton voimakkaaseen rajoittamiseen – riippumatta siitä mikä puolue on vallassa.

Suomessa korostetaan, ettei meillä ole muodostunut yhtä pahoja maahanmuuttajaghettoja kuin Ruotsissa. Totta, mutta meillä myös on maahanmuutto ollut volyymiltään pienempää kuin Ruotsissa. Tulijoita voi vielä hajauttaa eri alueille. Jos voimakas maahanmuutto jatkuu, tuo ei enää onnistu. Puhutaan, että Suomi kulkee 10-15 vuotta Ruotsin perässä ja ilmeisesti arvio on aivan oikea. Puheet ongelmien välttämisetä jollakin kikoilla on vain keino yrittää viivyttää humanitaarisen maahanmuuton voimakasta vähentämistä mikä Ruotsissa ja Tanskassa on jo vallitsevaa politiikkaa. Kyse on ilmeisesti humanitaarisen maahanmuuton ajajien ideologisesta sokeudesta. Motiivejaan tuohon en käy tässä arvioimaan.

Nyt pinnalle on nostettu työperäinen maahanmuutto. Sen kasvattamista vaaditaan ja sitä tarjotaan ratkaisuksi kaikkeen työvoimapulasta kestävyysvajeeseen ja eläkejärjestelmän ongelmiin. Onko se ratkaisu ja milloin? Vai onko se vain hämäysliike, jolla yritetään jatkaa huonoon maineeseen joutunutta humanitaarista maahanmuuttoa uuden kyltin alla? Työperäistä maahanmuuttoa julistaa elinkeinoelämä vedoten työvoimapulaansa. Kuinka pitkälle ulottuvaan pohdintaan tuo pohjautuu vai onko kyse vain pikaratkaisusta akuuttiin ongelmaan?

Aluksi kysymys työvoimapulasta. Suomen talouden tilanteen vahvuutta kehutaan hyvällä työllisyydellä. Toisaalta vuosittain otetaan velkaa 10 miljardia euroa, 4% BKT:sta. Sen vaikutus vastaisi tavallaan sitä, että BKT kasvaa 4% enemmän vuodessa ja sellainen kasvu todella tuottaisi työvoimapulaa. Mutta kauanko tuollaista velkakierrettä voi jatkaa, ennen kuin Suomesta tulisi pohjolan Kreikka? Historiasta muistamme tilanteita, jolloin työvoimapula äkillisesti muuttuukin työttömyydeksi.

Millaisia työperäisiä maahanmuuttajia Suomi pystyisi houkuttelemaan ja millaisilla keinoilla? Mehän olemme osa 500 miljoonan ihmisen talousaluetta, jossa ihmisillä on oikeus muuttaa vapaasti työn perässä. Sieltä ei Suomeen tule suurta muuttovoittoa, pikemmin kai me menetämme koulutetuinta työvoimaamme enemmän kuin saamme tilalle. Meillä ei siis ole kovin kummoista vetovoimaa ”osaajien” keskuudessa.

Ilmasto ei ole todellakaan Suomen vetovoima, luonto mahdollisuuksineen voisi ehkä olla. Aikaisemmin turvallisuus on voinut olla vetovoimatekijä Suomessa, mutta lintukoto on jo mennyttä. Vaikka emme turvattomuudessa ja rikollisuudessa vielä olekaan Ruotsin tasolla, uskovatko työperäiset maahanmuuttajat, että emme ole muutaman vuoden päästä samassa tilanteessa kuin Ruotsi nyt?

Onko sosiaaliturvamme rakenteeltaan sellainen, että se houkuttelee enemmän ihmisiä, jotka haluavat hyötyä siitä kuin rahoittaa sitä? Jos kustannus on suurempi kuin panos yhteiskuntaan, työperäinen maahanmuuttokaan ei ole kannattavaa. Sama kysymys alkaa koskea myös kantasuomalaisia yhä useammin. Asiasta varmaan tietävät alan ammattilaiset, mutta he eivät voi puhua asiasta ja tiukimmat poliitikotkaan eivät uskalla/halua vaatia asiasta perusteellista julkista selvitystä. Nykytyylillä Suomeen tulisi pääasiassa vähemmän ammattitaitoisia maahanmuuttajia mm. sosiaaliturvan houkuttelemina. Paljolti tulijat olisivat samoja kuin nyt tulee humanitaarisen maahanmuuton nimissä. Kyltti vain vaihdetaan toiseksi.

Sitten yksi maahanmuuton ongelma on yhteiskunnan murros. Ennusteiden mukaan automaatio ja tekoäly tuhoaa 10-15 vuodessa suuren määrän ammateista, joihin potentiaaliset Suomeen tulevat maahanmuuttajat voisivat työllistyä. Itsepalvelukassat yleistyvät erilaisissa kaupoissa, kohta tekoälyn ohjaamat droonit korvaavat ruokalähetit? Mihin he työllistyvät? Julkisiin palvelutehtäviin? Päinvastoin verotulojen kutistuminen pakottaa sielläkin vastaaviin rationalisointeihin. Harvasta heistä saadaan kouluttamalla lääkäri – jotka joutuvat myös tekoälyn kanssa kilpailuun esim. diagnostiikassa.

Mitä noille työperäisille maahanmuuttajille tehdään 10 vuoden päästä, kun heitä ei enää tarvita? Ajetaan maasta kuten joissakin Lähi-Idän maissa? Onko mahdollista? Vai elätetään sosiaaliturvalla 50 vuotta? Ei taida olla kannattavaa, mutta akuuttia työvoimapulaa huutavat elinkeinoelämän järjestöt eivät tuollaisesta välitä. Se ei ole heidän ongelmansa.

Maahanmuuttoon liittyvä keskustelu on tasoltaan surkeaa, paljolti ideologista propagandaa. Ukrainasta tulleet pakolaiset ovat herättäneet pahennusta, koska he eivät ole aiheuttaneet vastaavia sopeutumisongelmia kuin 2015 maahanmuuttajat. He ovat ilmeisesti kulttuurillisesti liian lähellä meitä ja heidän vastaanottamisensa melkein rasismia. Meidän pitää kerätä mahdollisimman erilaisia (ja vaikeasti sopeutettavia), jotta jotkut poliittiset toimijat voivat todistaa, etteivät ole rasisteja. Ilmeisesti suuri osa ukrainalaisista pakolaisista palaa rakentamaan kotimaataan sodan päätyttyä.

Sitten se Suomen perimmäinen ongelma: liian pieni syntyvyys. Se on yleinen ilmiö rikkaissa maissa. Suomessa syntyvyyttä on tahallaan yritetty pienentää. Ollaan huolissaan liiallisesta väestönkasvusta Suomessa ja sen ympäristövaikutuksista. Suuri osa ilmoittaa ilmastoahdistuksen syyksi vähäiseen haluun hankkia lapsia. Tuo ei tietenkään koske syntyvyyttä kehitysmaissa, joista liikaväestöä sitten tuodaan Suomeen maahanmuuton nimissä korvaamaan omaa alhaista syntyvyyttä. Siinä sitä on logiikkaa kerrakseen, Ensin ammutaan itseään jalkaan ja sitten huudetaan kovaan ääneen, että on vaikea kävellä.