Blogi: Olli Pusa, to 27.12.2018 20:30

Demokratian alasajo?

Suomi ja useimmat länsimaat julistavat hallintomallinsa olevan demokratia. Oikeasti se tarkoittaa, että kansa päättää yhteiskunnan linjasta. Edustuksellisessa demokratiassa kansan valitsemat edustajat toteuttavat kansan tahtoa. Kuinka paljon tuosta periaatteesta oikeasti välitetään länsimaissa?

Mitä demokratia oikeasti vaatii toimiakseen? Epäilemättä siihen kuuluu vaalit, joissa eri mielipiteitä olevat voivat asettaa ehdokkaita. Edelleen demokratian katsotaan edellyttävän rehellistä ja riittävän avointa vaalitoimitusta. Edelleen edellytetään, että äänten laskenta on rehellistä.

Mutta onko tuo riittävästi? Ei varmasti. Jotta kansalaiset voisivat vaaleissa käyttää valtaansa, heidän pitää saada monipuolista ja oikeaa tietoa maailman tapahtumista. Muuten heillä ei ole mahdollisuutta muodostaa mielipidettään ja käyttää valtaansa. Silloin vaalit muuttuvat sokkoäänestykseksi, jossa ihmiset eivät oikeasti tiedä mistä äänestetään.

Suomessa esitetään aika vähän epäilyjä vaalitoimitusten rehellisyydestä. Ehdokkaita voi asettaa, vaalitoimitusta pidetään rehellisenä ja ääntenlaskentaakin luotettavana. Mutta entä se kansalaisten mahdollisuus saada tietoa maailman tapahtumista?

Koko läntisessä maailmassa on vallassa oleva eliitti suhtautunut suorastaan halveksivasti kansan mielipiteeseen. Kun kansalaiset ovat kansanäänestyksissä äänestäneet eri lailla kuin eliitti on halunnut, on reaktiona vaadittu kansanäänestysten lopettamista. Eliitti on sitä mieltä, että kansa on liian tyhmää päättämään asioista. Suorastaan kummallisena on pidetty sitä, että joissakin maissa eliittiä vastustavat ovat voittaneet vaaleissa ja aikovat toteuttaa kansalle vaaleissa antamansa lupaukset.

Sujuvasti tuo eliitti katsoo, että kansa voi kuitenkin valita heidät käyttämään valtaa, kunhan toimitaan heidän määräämillään säännöillä. Suuri osa tuosta eliitistä vannoo myös globalisaation ja ylikansallisen hallinnon nimiin. Tuollaisessa maailmassa on vieläkin epäselvempää, kuinka sen johto valitaan ja kenen toimesta? Eipä esimerkiksi EU ja YK ole kuuluisia demokraattisuudestaan. Silti tuo eliitti julistaa uskovansa demokratiaan.

Suomalaisen ja koko länsimaisen demokratian heikko kohta on ihmisten mahdollisuus saada rehellistä tietoa maailman tapahtumista. Tuon tiedon välitys on perinteisesti ollut median tehtävä. Mutta media on erkaantunut kauas alkuperäisestä tehtävästään ja siitä on tullut demokratian heikoin lenkki kartelloitunut sisäpiiri.

Päätoimittajat kerskuvat, että jopa Göbbels olisi kateellinen, jos tietäisi millaiset mahdollisuudet medialla on manipuloida ihmisten mielipiteitä. Maailmassa tapahtuu paljon asioita ja media päättää, mistä ihmisille kerrotaan ja mistä ei kerrota. Yleensä tuo mielipiteiden muokkaus hoidetaan uutisten valinnalla ja sävytyksellä. Valitaan järjestelmällisesti uutisoitavat asiat ja pimitettävät asiat. Julkaistuihin uutisiin lisätään haluttu ”väritys”. Silloin manipuloinnista ei ole helppoa saada mediaa kiinni. Esimerkiksi Venäjällä tuo omille kansalaisille valehtelu on kehitetty suorastaan taiteeksi.

Samaa tietojen manipulointia Suomessakin on harrastettu jo vuosia. Tyypillisesti pimitettäviä asioita ovat esimerkiksi maahanmuuttoon liittyvät ongelmat sekä EU:n kompurointi.

Viime aikoina tuokaan metodi ei ole riittänyt pitämään kulissia pystyssä. Myrskyvaroitukset ja jopa suoranaiset katastrofit politiikassa EU:ssa ovat pakottaneet kovempiin menetelmiin. Esimerkiksi Saksassa ”laatulehti” Spiegelin tähtitoimittaja kärähti täysin keksityistä jutuista. Jutut oli menneet läpi lehdessä, koska ne olivat halutun mukaisia. Niissä ylistettiin maahanmuuttoa ja lyötiin armotta siihen kriittisesti suhtautuvia. Suomalainen media toisti saksalaisia valheita kritiikittä. Oikaisuja perättömistä uutisista ei ole näkynyt.

Hyviä esimerkkejä asioiden sensuroinnista suomalaisilta on viime aikoina nähty mediassa. Oulun karmea raiskausrinki ei suinkaan paljastunut median toimesta, vaikka siitä tiedettiinkin. Asia nousi esille vasta, kun sosiaalisessa mediassa kerrottiin asiasta.

Seurauksena oli yleinen kauhistus. Poliisi on todennut huolestuneena, että maahanmuuttajia on uhkailtu ym. Toki poliittinen koneisto julisti syyksi ihmisten raivoon maahanmuuttokriitikot, ei rikollisesti toimineet maahanmuuttajat.

Pian sen jälkeen tuli Arabianrannan pienen lapsen murha. Asiaa uutisoitiin pyrkien pimittämään asian todellinen laita. Murhaaja oli maahanmuuttaja, joka oli asustanut Suomessa pitkähkön ajan. Rikosrekisteri on kasvanut mittavaksi ilman, että henkilöä on karkotettu maasta.

En halua pureutua syvemmin noiden tapahtumien yksityiskohtiin. Ne ovat tragedioita omine logiikkoineen. Mutta ennen kaikkea ne ovat seurausta harjoitetusta maahanmuuttopolitiikasta.

Jo aikaisemmin harjoitettu maahanmuuttopolitiikka ja erityisesti 2015 tapahtunut holtiton kansainvaellus Suomeen ovat yksiselitteisesti poliittisten päätösten seurausta. Ja demokratiassa poliittisten päätösten seuraukset tulee kertoa kansalaisille kaunistelematta. Jos kansalaiset eivät saa tietää poliittisten päätösten seurauksista, miten he voisivat reagoida päätöksiin ja hakea vaaleissa muutosta?

Tuo sensuuri myydään Suomessa ja muuallakin Euroopassa sillä, että sen avulla estetään joidenkin puolueiden suosion kasvu. Sinällään tuo logiikka on jo täydellistä demokratian halveksimista. Mutta kysymys on paljon laajemmastakin ongelmasta. Esimerkiksi nykyisenkaltaista maahanmuuttopolitiikkaa vastustaa enemmistö usean puolueen kannattajista. Avoin ongelmista kertominen voisi johtaa siihen, että noissa puolueissa johto saisi kenkää ja uudenlainen politiikka tulisi ohjelmiin. Tuota torjutaan pimittämällä ja demonisoimalla erilaista politiikkaa ajavat.

Tätä taustaa vastaan poliisikin on hankalassa raossa. Tutkinnallisista syistä tiedotusta toki voidaan rajoittaa, mutta usein tuo ei tunnu uskottavalta selitykseltä. Poliittinen paine asioiden sensurointiin sisäministeriöstä on varmasti ankaraa. Toisaalta sensuuri on Suomessa hyväksyttyä vain äärimmäisessä kriisitilanteessa. Esimerkiksi sodan aikana sensuuri toimi, mutta nyt kukaan ei ole julistanut sensuuria oikeuttavaa poikkeustilaa. Se toteutetaan vain joidenkin poliittisten toimijoiden ja median sotamiesneuvoston päätöksellä.

Kauhistuttaa ajatellakin, mihin tämä kaikki vielä johtaa. Ja kauhistuttaa sekin, kuinka vähän demokratian toimivuuteen Suomessa uskotaan. Olisiko suomalaisilla aika herätä puolustamaan arvojaan ja perinteitään?

Olli Pusa to 27.12. 20:30

Olli Pusa

Sosiaaliturvapolitiikan dosentti, Yhteiskuntatieteiden tohtori, vakuutusmatemaatikko (SHV) Eläkkeiden ja sosiaaliturvan rahoituksen asiantuntija

tuoreimmat

Kun kulissit romahtavat

ke 03.03. 11:26

Onko ilmastontutkimus tiedettä?

la 20.02. 21:10

Suomen säästä ja ilmastosta

su 07.02. 14:12

EU:n liittovaltiohankkeen epätoivoa?

pe 29.01. 19:41

Kuinka meitä huijataan?

ke 27.01. 23:27

Pitääkö valtakunnansyyttäjä vaihtaa?

ke 27.01. 11:07

Kuka varasti hiilidioksidin?

su 17.01. 23:44

Sananvapauden rajat

ke 13.01. 16:06

Demokratian kujanjuoksu

to 07.01. 14:10

Eikö mikään riitä?

to 17.12. 00:37

blogit

Vieraskynä

Poistettu kirjoitus: Kiusaamisen vastustamisen varjolla

pe 08.01.2021 22:01

Juha Ahvio

USA:n presidentinvaalit 2020, vaalivilppi ja sen todisteet

su 07.02.2021 23:54

Professorin Ajatuksia

Peruuko tositalvi ilmastonmuutoksen?

ti 19.01.2021 11:04

Marko Hamilo

Kansalaiset vaarassa! Nyt tarvitaan hätätilahallitus!

su 19.04.2020 22:47

Jukka Hankamäki

Kotouttaminen ei tunnu onnistuvan

ke 18.11.2020 16:56

Petteri Hiienkoski

Antisemitismi III: Seemiläisiä, heprealaisia, israelilaisia vai juutalaisia?

la 23.01.2021 23:04

Tapio Holopainen

Mistä on pienet getot tehty?

ma 27.08.2018 23:18

Laura Huhtasaari

Mielisairas ilmapiiri 2020

to 31.12.2020 18:54

Petri Kaivanto

Vallankaappaus

ke 14.06.2017 09:13

Henna Kajava

Johtaako Helsingin vuokra-asuntojen ylitarjonta keskustan kiihtyvään etnistymiseen?

ti 02.03.2021 23:39

Piia Kattelus

Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa

ke 17.01.2018 08:44

Henry Laasanen

Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan

ke 29.05.2019 09:00

Arto Luukkanen

Löfvengate - kun Suomen valtiovalta luovutettiin suullisesti Ruotsille

ke 18.11.2020 17:19

Mika Niikko

Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet

su 13.09.2020 23:07

Musta Orkidea

Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä

pe 08.02.2019 13:23

Mikko Paunio

Petteri Orpo lopaali vaan ei lokaali ilmastosoturi

la 27.02.2021 17:50

Heikki Porkka

Sukupuolittunutta ja harhaanjohtavaa viestintää Marinin hallituksen tapaan

to 04.03.2021 13:30

Tapio Puolimatka

Uusi tasa-arvoajattelu murentaa oikeusjärjestelmän perustaa

to 08.10.2020 22:52

Olli Pusa

Kun kulissit romahtavat

ke 03.03.2021 11:26

Alan Salehzadeh

Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin

ti 12.06.2018 11:53

Janne Suuronen

Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat

ti 18.08.2020 10:15

Reijo Tossavainen

Auta avun tarpeessa

to 19.03.2020 07:33

Jessica Vahtera

Kuuden euron kohtuus missä palkkatasa-arvo?

ma 11.05.2020 17:17

Pauli Vahtera

Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja

su 25.10.2020 22:57

Timo Vihavainen

Mikä on kunnioituksen asema arvopohjassamme?

ti 19.01.2021 11:08

Matti Viren

Gallupit eivät äänestä, vai äänestävätkö?

ke 18.11.2020 17:06