Vaalien alla Antti Rinne lupasi pientä eläkettä saaville 100 euron korotuksen eläkkeeseen. Hallitusohjelmaan tämä kirjattiin niin, että pienimpiin kansaneläkkeisiin ja takuueläkkeisiin tehdään valtion varoista 50 euron korotus kuukausieläkkeeseen. Edelleen ohjelmassa siirrettiin työmarkkinajärjestöjen valmisteltavaksi 50 -100 euron kuukausieläkkeen korotus työeläkevaroista alle 1400 euroa saaville.

Asian etenemisen seuraaminen on sinänsä mielenkiintoista. Hallitusohjelmassa ilmoitettiin, paljonko tuohon 50 euron korotukseen tarvitaan valtion rahaa. Ongelmana vain on, että Kelan asiantuntijoiden mukaan tuo hallitusohjelmassa mainittu rahasumma ei riitä kaavailtuun korotukseen. Tarvittaisiin paljon enemmän rahaa tai sitten 50 euron korotus kutistuu pariksi kympiksi.

Toinen osa oli tarkoitus kaataa työeläkejärjestelmän rahoitettavaksi. Toki eläkerahastot sen varmaan kestäisivätkin. Mutta asiassa on useita ongelmia.

Työeläke perustuu työansioihin. Lasketaan työsuhteittain / vuosittain paljonko kullekin kertyy eläkettä. Karttuneen eläkkeen määrä määräytyy palkkatason ja karttumaprosentin mukaan. Karttumaprosentti on toki vaihdellut eri ihmisryhmissä. Aikaisemmin vanhoilla ikäluokilla oli esim. ns. superkarttuma eli normaalia korkeampi eläkkeen karttumisprosentti, jotta he pysyisivät työelämässä.

Sen sijaan työeläkejärjestelmän periaatteille vierasta on, että karttumisprosentti sidotaan palkkatasoon. Se tuhoaisi ansioeläkkeen periaatteen ja koko järjestelmän perusta voisi horjua. Sen seurauksena pohdintaan nousisi varmasti suurimpien palkkojen eläkekarttuma ja sen mukana kysymys eläkekatosta. Se taas on arka aihe työeläkeyhtiöiden hallituksissa istuville yritysjohtajille, joiden eläkepeleissä eläkekaton puuttuminen on olennainen tekijä.

Rinteen lupauksessa esitettiin myös, että korotus astuisi voimaan nopeasti. Se ei tuolla tyylillä toteudu ja jo maksussa oleviin eläkkeisiin se ei vaikuttaisi. Jouduttaisiin siis tekemään jokin poikkeuspäätös, jolla korotetaan esim. jo maksussa olevia eläkkeitä jollakin summalla, joka ei perustu mitenkään ansaintaan ja päätös tehtäisiin jälkikäteen.

Tällainen käytäntö on työeläkejärjestelmän periaatteiden vastaista. Sellainen on käsittääkseni myös perustuslain vastaista. Työeläkkeensaajia pitää kohdella yhdenvertaisesti eikä järjestelmän varoja voida noin vain jakaa jollekin ryhmälle. Jos tuollaiselle tielle lähdetään, se tie on loputon. Työeläkkeen katsotaan nauttivan perustuslain suojaa, koska se nimenomaan perustuu henkilön työhön pohjautuvaan ansaintaan. Vaikka maksut ja etuudet eivät suoraan linkitykään toisiinsa, maksut määräytyvät palkan perusteella ja samoin eläke.

Jos tuollaista työeläkevarojen ”lahjoitusta” koskeva laki tuotaisiin eduskuntaan, se pitäisi käsittääkseni säätää perustuslain säätämisjärjestyksessä. Silloin voidaan toki tehdä tuollaisiakin päätöksiä. Mutta jotta laki tulisi voimaan tällä vaalikaudella, sen pitäisi saada eduskunnassa 5/6 enemmistön tuki. Siis 34 kansanedustajaa voi kaataa hankkeen. Siihen riittää kummankin suuren oppositiopuolueen eli perussuomalaisten ja kokoomuksen voimat.

Ehkä hallitusneuvottelijat elivät Säätytalolla kuplassa, jossa tuollaisista rajoitteista ei tarvitse välittää. Kuvitellaan, että jos työmarkkinajärjestöt ovat asiasta sopineet, ei tarvitse välittää perustuslain määräyksistä? Se kyllä paljastaisi hyvin raadollisesti suomalaisen yhteiskunnan päätösmekanismit. Toisaalta työmarkkinajärjestöissäkään ei asiasta selvästi ole innostuttu. Ehkä tarvitaan jokin suuri ”kauppa”, jotta ne taipuvat?

Siis vappusatasen tie on ollut aika kivinen. Ensin se jakaantui 50 korotukseen valtion varoista ja 50 korotukseen työeläkevaroista. Ensimmäinen osa on jo kutistumassa pariksi kympiksi ja toinen osa tuntuu kokonaan mahdottomalta.

Samassa yhteydessä kannattaa myös huomata demarien ovela veto. Eläkeläisten edunvalvontajärjestöt ovat puolueiden käsissä ja lähinnä matkatoimistoihin rinnastettavia. Sen rinnalla on eri puolueiden eläkeläisaktiivit kyenneet yhteistyöhön indeksikorotusten nostamiseksi. Kaikilla on yhteinen intressi, koska eläkkeitä korotetaan samalla indeksillä. Köyhien eläkeläisten asema on toki vaikea, mutta ei mene kovin häävisti keskimääräistä eläkettä (1600 euroa kuukaudessa) saavillakaan. Heille järjestelmä väitti takaavansa elintason turvaavan eläkkeen. Lupaus on osoittautunut kuplaksi.

Jos työeläkkeisiin tehtäisiin poikkeuksellinen korotus demarien potentiaalisille kannattajaryhmille, se hajottaisi täysin eläkeläisten orastavan yhteistyön. Ehkä se ei ollut tavoitteena, mutta siihen tuo johtaa. Tuon operaation jälkeen keskieläkettä saavien olisi turha odottaa itselleen mitään korjausta asemaansa. Eli demarit (ja muut hallituspuolueetkin) pyyhkisivät takapuoltaan muiden puolueiden eläkeläiskannattajilla.

Mutta tämänhetkinen veikkaukseni on, että tuossa operaatiossa vaikeusasteet ovat sellaisia, että se floppaa. Vappusatanen kutistuu juhannuskympiksi. Loppu jää poliittisten puheiden tasolle.