Ranska on varoittava esimerkki siitä, kuinka islam tappaa myös sananvapauden

"Ranska on muuttumassa vaiennetusta lehdistöstä vaientavaan lehdistöön, joka tuhoaa sananvapauden"

Ulkomaat ti 15.10.2019 23:53

Ranskalainen esseisti, journalisti ja poliittinen kommentaattori Éric Zemmour on ollut syytetyn penkillä jo vuosia islamofobiasta.

28. syyskuuta Pariisissa pidetyssä "Oikeiston edustajakokouksessa" (Convention de la Droite) pitämässä puheessaan Zemmour totesi jo "tottuneensa siihen":

"Me kaikki tiedämme, että tämä epäselvä islamofobian käsite keksittiin islamin kritisoinnin estämiseksi, jumalanpilkan käsitteen saattaminen voimaan uudelleen pelkästään islamin uskon hyväksi."

Kokoontumisen tarkoituksena oli yhdistää Ranskan oikeistolaiset poliittiset ryhmittymät.

Tapaamisen pääjärjestäjänä toimi Kansallisen liittouman johtajan, Marine Le Penin sisarentytär Marion Maréchal, joka on entinen Ranskan Kansalliskokouksen jäsen (2012–2017) ja nykyinen Ranskan yhteiskunta-, talous- ja valtiotieteiden instituutin johtaja.

27 kirjaa Ranskasta ja Euroopasta kirjoittanut Pariisin yliopiston professori Guy Millière selvittää 13. lokakuuta päivätyssä Gatestone -instituutin artikkelissaan, millaista jälkipyykkiä Zemmourin puheenvuoro synnytti Ranskassa.

Pitämässään ohjelmapuheessaan Éric Zemmour arvosteli kovin sanoin islamia ja Ranskan islamisaatiota.

"Islam pahentaa kaikkia ongelmiamme. Se on kaksoisrangaistus .... Ovatko nuoret ranskalaiset halukkaita asumaan vähemmistönä heidän esi-isiensä mailla? Jos ovat, he ansaitsevat sen, että ne asutetaan siirtokunnilla. Jos eivät, heidän on taisteltava ... vanhat tasavallan sanat, sekularismi, integraatio, tasavallan järjestys, eivät enää tarkoita mitään ... Kaikki on hylätty, vääristelty, menettänyt merkityksensä."

Koko puhe on julkaistu englanniksi American Conservative -sivustolla, josta kaikki voivat lukea, mitä Ranskassa nyt tapahtuu.

Éric Zemmour luonnehti Ranskassa olevia "no-go -alueita" (Zones Urbaines Sensibles, herkät kaupunkialueet) "ulkomaisiksi erillisalueiksi" ja nimitti integroitumattomien muslimien kasvavaa määrää Ranskassa "kolonisaatioprosessiksi".

Zemmour lainasi algerialaista kirjailijaa, Boualem Sansalia, joka on nähnyt muslimien toimivan tällä tavalla 1980-luvulla Algeriassa. Sansal on sanonut, että no-go -alueista on "syntymässä pieniä islamilaisia ​​tasavaltoja".

Zemmour huomautti, että muutama vuosikymmen sitten ranskalaiset pystyivät puhumaan vapaasti islamista, mutta nykyään se on mahdotonta.

Zemmour on yksi Ranskan suosituimmista kirjailijoista, jonka suurin menestys on vuonna 2014 julkaistu kirja "Ranskan itsemurha", Le Suicide français. Sitä myytiin yli miljoona kappaletta vuonna 2015.

Éric Zemmour on aiemmin todennut Macronin ja hallituksen väittävän taistelevansa antisemitismiä vastaan ​​"hyökkäämällä kuvitteellisia fasisteja vastaan", ja tekevän sen yhdessä vasemmistolaisten kanssa, jotka tukevat antisemitistisiä murhaajia, mutta että eivät tee mitään Ranskan islamisoinnin torjumiseksi, joka on Ranskan antisemitismin pääasiallinen aiheuttaja:

"Macron ja hallitus kiihdyttävät islamin nousua joka vuosi vastaanottamalla Ranskaan satoja tuhansia muslimimaahanmuuttajia, jotka tulevat maista, joissa antisemitismi on kaikkialla läsnä, ja toistavat lakkaamatta sokeasti islamin olevan rauhan uskonto. He edistävät osaltaan aktiivisesti antisemitismin nousua olemalla tuomitsematta muslimien antisemitismiä."

Zemmour on yhtäältä yksi Ranskan vaikutusvaltaisimmista julkisista intellektuelleista, ja on saanut "radikaaleilla" konservatiivisilla ja liberalismiin kriittisesti suhtautuvilla mielipiteillään aikaan sekä ihailua että paheksuntaa.

Zemmourin puhe välitettiin suorana lähetyksenä LCI-uutiskanavalla. Muiden kanavien toimittajat syyttivät välittömästi LCI:tä osallistumisesta "vihapropagandaan". Joidenkin mielestä LCI:n pitäisi menettää lähetyslupa.

Yksi toimittaja, Memona Hinterman-Affegee, Ranskan sähköistä mediaa säätelevän elimen, Ranskan audiovisuaalisen median ylimmän neuvoston (Conseil supérieur de l'audiovisuel, CSA) entinen jäsen kirjoitti Le Monde -lehdessä:

"LCI käyttää lähetystaajuutta, joka on julkisesti saatavilla ja kuuluu siten koko kansalle ... LCI on epäonnistunut tehtävässään ja menettänyt ohjelmansa hallinnan, ja sitä on rangaistava esimerkillisesti."

Zemmour on toiminut Le Figaro -lehdessä aiemmin reportterina ja viimeksi kolumnistina. Le Figaro -lehden toimittajat julkaisivat lehdistötiedotteen, jossa vaadittiin hänen välitöntä erottamistaan. Useimmilla radio- ja tv-asemilla kuulluissa vaatimuksissa Zemmourin täydellisestä boikotoimisesta, korostettiin sitä, että hän oli tuomittu useita kertoja "islamofobisesta rasismista".

Le Figaron toimituspäällikkö Alexis Brézet kertoi ilmaisseensa "paheksuntansa" Zemmourille ja oli muistuttanut, että on tärkeää "noudattaa tiukasti lakia", mutta ei ole irtisanonut häntä.

Vuonna 1984 rasismin torjumiseksi perustettu vasemmistolainen SOS Racisme käynnisti kampanjan boikotoidakseen yrityksiä, jotka julkaisevat mainoksia Le Figarossa, ja sen tavoitteena oli pakottaa sanomalehden johto erottamaan Zemmour.

Zemmour on pitänyt omaa radioshow'ta Z comme Zemmour RTL-kanavalla ja RTL-yleisradioasema päätti antaa hänelle potkut välittömästi sanomalla, että hänen mukanaolonsa lähetyksessä oli "ristiriidassa" kanavalle ominaisen "yhdessä elämisen hengen kanssa".

RTL:n ja LCI:n palveluksessa oleva toimittaja Jean-Michel Aphatie piti Zemmouria "rikoksenuusijana", jolla ei saisi olla oikeutta puhua missään ja vertasi häntä antisemitistiseen holokaustin kieltäjään Dieudonné M'bala M'balaan:

"Dieudonné ei saa puhua Ranskassa. Hänen on piileskeltävä. Se on hienoa, koska hän haluaa levittää vihaa. Éric Zemmouria tulisi kohdella samalla tavalla."

Toinen toimittaja Dominique Jamet, joka ei ilmeisesti näe mitään ongelmaa juutalaisen vertaamisessa natsiin, sanoi, että Zemmour toi hänen mieleensä Hitlerin propagandaministeri Joseph Goebbelsin.

Internetissä Zemmouriin kohdistuneet tappouhkaukset moninkertaistuivat. Joissakin ilmoitettiin kellonaikoja, jolloin Zemmour käyttää metroa, mitä asemia, ja ehdotettiin, että joku työntäisi hänet junan alle.

Ranskan hallitus teki virallisen valituksen Zemmouria vastaan ​​"julkisista loukkauksista" ja "julkisesta provosoinnista syrjintään, vihaan tai väkivaltaan". Tutkimus siirrettiin poliisille. Ranskassa se, jota syytetään "julkisesta provosoinnista syrjintään, vihaan tai väkivaltaan", voidaan tuomita vuodeksi vankeuteen ja 45 000 euron (50 000 dollarin) sakkoon.

Kuka tahansa sitten lukeekin Zemmourin 28. syyskuuta pitämäänsä puheen tekstiä, voi nähdä, että puhe ei yllytä syrjintään, vihaan tai väkivaltaan eikä siinä ole yhtäkään rasistista lausumaa: Islam ei ole rotu, se on uskonto, Pariisin yliopiston professori Guy Millière korostaa.

"Zemmourin puhe kuvaa tilannetta, jota jo useat kirjoittajat ovat käsitelleet. Zemmour ei ole ensimmäinen, joka sanoo, että no-go -alueet ovat vaarallisia alueita, joihin poliisi ei voi enää mennä, tai että niitä hallitsevat radikaalit imaamit ja muslimiryhmät, jotka hyökkäävät ei-muslimien kimppuun ja ajavat ne pois.

Zemmour ei ole ainoa, joka kuvailee kirjoituksissaan Ranskan yhteiskuntaan kotoutumattomien muslimien massamaahanmuuton seurauksia", Guy Millière huomauttaa.

Mielipidetutkija Jerome Fourquet huomauttaa viimeisimmässä, poliittisen kirjan palkinnon 2019 saaneessa kirjassaan "Ranskan saaristo: Monikulttuurisen ja jaetun kansakunnan synty", että Ranska on nykyisin maa, jossa muslimit ja ei-muslimit elävät erillisissä yhteiskunnissa "vihamielisinä toisilleen".

Fourquet korostaa myös, että yhä useammat Ranskassa asuvat muslimit sanovat haluavansa elää sharia-lain mukaan ja asettaa sharia-lain Ranskan lain yläpuolelle. Fourquet toteaa, että 26 % Ranskassa syntyneistä ranskalaisista muslimeista haluaa noudattaa vain shariaa; samalla tavalla ajattelevien ulkomailla syntyneiden ranskalaisten muslimien määrä nousee 46 prosenttiin. Zemmour yksinkertaisesti vain lisäsi, että se mitä on tapahtumassa, on "kolonisaatio".

Zemmour on viime aikoina kutsuttu useita kertoja oikeuden eteen ja hän on joutunut maksamaan suuria sakkoja. 19. syyskuuta hänelle määrättiin 3 000 euron (3 300 dollarin) sakko "rotuvihaan ja syrjintään yllyttämisestä", koska hän sanoi vuonna 2015, että "lukemattomissa Ranskan lähiöissä, joissa monet nuoret tytöt hunnutetaan, taistelu alueiden islamisoimiseksi on käynnissä".

Pariisin yliopiston professori Guy Millière alleviivaa, että yhteiskunnassa, jossa on sananvapaus, olisi mahdollista keskustella oikeudesta käyttää tällaisia ilmaisuja, mutta nykyään Ranskassa sananvapaus on tuhottu melkein kokonaan.

Muutkin kirjailijat kuin Zemmour on raahattu oikeuteen ja kokonaan suljettu kaikista tiedotusvälineistä - kerta kaikkiaan siksi, että he ovat kuvanneet tilannetta totuudenmukaisesti.

Vuonna 2017 suuri historioitsija Georges Bensoussan julkaisi kirjan "Alistuva Ranska", joka on yhtä hätkähdyttävä, kuin mitä Zemmour puhui muutamia päiviä sitten.

Bensoussan oli siteerannut haastattelussa algerialaista sosiologia, Smaïn Laacheria, joka oli sanonut, että "arabiperheissä lapset imevät antisemitismin äidinmaidossaan". Laacheria ei koskaan asetettu syytteeseen. Bensoussanin kohdalla asia kuitenkin vietiin rikostuomioistuimen käsittelyyn. Vaikka hänet julistettiin syyttömäksi, hän sai potkut Pariisin Holokaustimuseon palveluksesta.

Bensoussaniin kohdistuvat ​​toimenpiteet olivat "osa pelottelustrategiaa, jonka tarkoituksena on sensuroida kaikki selväjärkinen ilmaisu ja kaikenlainen kritiikki".

Vuonna 2011 toinen kirjailija, Renaud Camus, julkaisi kirjan "The Great Replacement" (Suuri korvaaminen). Siinä hän selvitti länsimaisen kulttuurin rappeutumista Ranskassa ja sen asteittaista korvaamista islamilaisella kulttuurilla. Hän totesi myös, että muslimiväestö, joka kieltäytyy integroitumasta, on kasvamassa jatkuvasti Ranskassa, ja lisäsi, että väestötutkimusten mukaan muslimiperheiden syntyvyys on korkeampi kuin ei-muslimiperheiden.

Tiedotusvälineiden kommentaattorit syyttivät heti Camusta "muslimivastaisesta rasismista" ja kutsuivat häntä "salaliittoteoreetikoksi". Hänen väestötutkimuksensa ohitettiin. Hän ei ollut koskaan maininnut rotua tai etnisyyttä, mutta kuitenkin häntä luonnehdittiin "valkoisen ylivallan" puolustajaksi ja välittömästi pidettiin huolta siitä, ettei hän pääse enää radioon ja televisioon. Hän ei voi enää julkaista mitään ranskalaisissa lehdissä eikä hänellä itse asiassa ole enää lainkaan kustantajaa. Ranskassa käytävissä keskusteluissa häntä nimitetään "rasistiseksi ääriliikkeeksi", ja hänen uskotaan sanoneen asioita, joita hän ei koskaan ole sanonut. Sitten häneltä evätään mahdollisuus vastata.

Ero Éric Zemmourin ja Georges Bensoussanin tai Renaud Camuksen välillä on Pariisin yliopiston professori Guy Millièren mukaan se, että Zemmour oli julkaissut kirjoja, joista tuli best-sellereitä, ennen kuin hän puhui nimenomaisesti Ranskan islamisaatiosta.

Ne, jotka ovat tärvelleet muiden kirjoittajien uran heidän todettuaan epämukavia tosiasioita, tekevät kaikkensa tuomitakseen Zemmourillekin saman kohtalon. Toistaiseksi he eivät ole onnistuneet, joten he ovat nyt päättäneet aloittaa laajan hyökkäyksen häntä vastaan, "selvästi haluten hänen henkilökohtaista tuhoamista", Guy Millière muistuttaa.

Zemmourilla ei ole "pelissä" ainoastaan se, että hänen ammattinsa harjoittamista sensuroidaan - kuten monille muille kirjailijoille on tehty, kun suvaitsematon "lynkkausjoukko" on heidät hiljentänyt --- hänen henkensä on vaarassa.

Kukaan ei ole kiinnostunut puhumaan hänen puolesta, niin kuin ei kukaan puolustanut Georges Bensoussania tai Renaud Camustakaan. "Rasistiksi" syytetyn henkilön puolustaminen merkitsee vaaraa tulla myös leimatuksi "rasistiksi".

Guy Millièren mukaan Ranskassa vallitsee nyt "henkinen kauhu".

Muutama päivä sitten kirjailija-filosofi Alain Finkielkraut totesi, että väite, jonka mukaan "islamofobia vastaa eilispäivän antisemitismiä", on hävytön. Hän huomautti, että "muslimeja ei uhkaa häviäminen" ja ettei kenenkään pitäisi "kiistää sitä, että nykypäivän antisemitismi on arabimuslimien antisemitismiä". Hän painotti, että Ranska on muuttumassa "vaiennetusta lehdistöstä vaientavaan lehdistöön, joka tuhoaa sananvapauden".

Strasbourgin yliopiston professori Ghislain Benhessan mukaan Ranska ei ole enää demokraattinen maa ja siitä tulee vähitellen "suljettu yhteiskunta":

"Demokraattinen mallimme, joka perustui mielipiteiden vapaaseen ilmaisuun ja ajatusten vastakkainasetteluun, antaa tietä jollekin muulle. Säälimättömät moraaliset tuomiot tulehduttavat keskusteluja ja eriäviä mielipiteitä pidetään poikkeuksetta 'epämiellyttävinä', 'vaarallisina', 'poikkeavina' tai 'taantumuksellisina'.

Siksi virallisissa tiedonannoissa kyllästymiseen asti hoetut lausumat ovat pian viimeiset hyväksyttäviksi katsottavat sanat."

Islam lienee hyvä esimerkki "suljetusta yhteiskunnasta".

3. lokakuuta, vain viisi päivää Éric Zemmourin puheen jälkeen muslimipoliisi murhasi neljä työtoveriaan Pariisin pääpoliisiasemalla.

Murhaaja, Mickaël Harpon oli kollegoiden mukaan tammikuussa 2015 tapahtuneen, 12 henkeä vaatineen Charlie Hebdo -veri-iskun jälkeen huutanut: "Se oli siinä!"

Monissa maissa tämänlaajuinen virhe - murhanhimoisen joukkoiskun hurraaminen muiden poliisityöntekijöiden edessä - riittäisi hallituksen ministerin eroon, mutta Ranskassa ei.

Samana vuonna 30. elokuuta, Harpon oli julkaissut Facebookissa artikkelin, jonka mukaan "Ranska on Euroopan islamofobisimpien maiden kärjessä".

Jo vuonna 2008 muslimiksi kääntynyt Harpon oli käynyt säännöllisesti moskeijassa, jonka radikaaliin, no-go -alueella asuvaan imaamiin hän oli ollut luonnollisesti tiiviissä yhteyksissä ennen veritekojaan.

Hän oli vast'ikään jakanut sosiaalisissa verkostoissa videon, jossa imaami kehottaa jihadiin ja sanoo, että "tärkein asia muslimille on kuolla muslimina".

Harpon oli työskennellyt pääpoliisiasemalla 16 vuotta ja hänellä oli kunkin virkamiehen osoitteet.

Harponin kollegat kertoivat muslimipoliisin olleen riemuissaan vuoden 2015 jihadisti-iskuista Ranskassa vuonna 2015, ja sanoivat heidän raportoineen "radikalisoitumisen merkeistä", mutta turhaan.

Hallituksen ensimmäinen reaktio oli sanoa, että murhaaja oli "mieleltään häiriintynyt" ja ettei hyökkäyksellä ollut mitään yhteyttä islamiin. Ranskan sisäministeri Christophe Castaner myönsi ainoastaan "hallinnolliset toimintahäiriöt" ja että tappajalla oli pääsy "salaisiksi" luokiteltuihin tiedostoihin - myös radikaaliin islamiin liittyviin tietoihin.

Niin ikään on kerrottu, että Mickaël Harponille oli annettu myös raportti Charlie Hebdo -hyökkäyksestä tammikuussa 2015.

Muslimit ovat nyt todellinen uhka myös poliisien keskuudessa Ranskassa.

Oikea Media uutisoi syyskuussa 2017, kuinka terroristivalvonnassa ollut mies onnistui luiskahtamaan Ranskan valvontajärjestelmältä Ranskan poliisivoimien tehtäviin. Radikaalin islamin kannattajasta oli tullut poliisi noin vaan Ranskan turvallisuuspalvelujen tietämättä.

Samaan aikaan ranskalaispoliisit ovat yhä turhautuneempia ja lannistuneempia.

Vuoden alusta lähtien yli 50 poliisia on tehnyt itsemurhan. Heidän työolosuhteensa ovat yhä vaikeammat, etenkin Pariisin, Marseillen, Lillen tai Lyonin lähiöissä, jotka kasvavassa määrin jäävät Ranskan viranomaisten valvonnan ulkopuolelle.

Noin kuukausi ennen lokakuun alun poliisijoukkomurhaa, 2. syyskuuta, Ranskassa poliittisena pakolaisena oleskellut afgaanimies viilsi nuoren miehen kurkun auki ja haavoitti useita muita ihmisiä kadulla Villeurbannessa, Lyonin esikaupungissa.

Hän julisti islamilaista lakia noudattavan muslimin tapaan, että syy oli hänen tappamassaan ja haavoittamissaan henkilöissä, koska he eivät olleet "lukeneet Koraania". Poliisi kiirehti toteamaan, että hänellä oli vain mielenterveyden ongelmia ja ettei hänen hyökkäyksellä ollut mitään tekemistä islamin kanssa.

Pariisin yliopiston professori Guy Millière on huolissaan Ranskan tilanteesta:

"Pian Ranskassa kukaan ei uskalla sanoa, että millään islamin avoimesti innoittamilla hyökkäyksillä on mitään tekemistä islamin kanssa."

Ranskassa on yli 600 no-go -aluetta. Joka vuosi sadat tuhannet pääasiassa muslimimaista tulevat maahanmuuttajat asettautuvat Ranskaan ja lisäävät maan muslimiväestöä. Suurin osa ennen heitä tulleistakaan ei ole kotoutunut.

Tammikuusta 2012 lähtien Ranskassa on murhattu yli 260 ihmistä terrori-iskuissa, joissa yli tuhat on loukkaantunut.

Guy Millière uskoo lukujen kasvuun tulevina kuukausina. Viranomaiset kutsuvat silti hyökkääjiä vieläkin "mielenterveysongelmaisiksi".

Italialainen kulttuurituottaja-kirjailija ja toimittaja Giulio Meotti on tehnyt ansiokkaasti selkoa Ranskan "kotoperäisestä terrorismista" 11. lokakuuta 2019 päivätyssä Gatestone - instituutin artikkelissaan ja toteaa ongelmaksi sen, että jo vuosia Ranska on kiistänyt radikaalin islamin nopean leviämisen.

Le Figaron toimituspäällikkö Alexis Brézet onkin luonut käsitteen "dénislamisme" ("islamin kieltäminen"):

"Miten tämä on mahdollista? Kuinka muslimiterroristi voi päätyä tekemään joukkoteurastuksen valtiokoneistossa, poliisirakenteiden ytimessä, jonka odotetaan taistelevan nimenomaan islamilaisia tapoja vastaan?

Dénislamisme vaarantaa ranskalaiset. Se hämärtää uhan havaitsemisen. Aikana, jolloin taisteluvalmius tulisi olla huipussaan, se halvaannuttaa taistelun demokratiaamme tunkeutuvaa islamia vastaan.

Dénislamisme tappaa. Emme tule voittamaan islamin meille julistamaa sotaa jatkamalla kulkuamme silmät kiinni."

 

 

Tytti Salenius ti 15.10. 23:53

Pääuutiset

blogit

Heikki Porkka

Miksi presidentti Niinistö hyökkäsi Halla-ahon perussuomalaisia vastaan kesäkuussa 2017?

Klo 16:56.

Mikko Paunio

Hourulan väen ilmastovallankumous julkistettiin

Klo 09:51.

Vieraskynä

Jälleen kerran kaikki alkoi siitä, kun Israel ampui takaisin

Klo 00:37.

Professorin Ajatuksia

Ilmastonmuutos vie kohti sosialismia

la 16.11. 23:35

Jukka Hankamäki

Pitäisikö Suomen erota Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta?

la 16.11. 23:34

videot