Suomen kirkkohistoriallinen seura aikoo maaliskuun toinen päivä pitää ns. ”Uuden tutkimuksen illanvieton”, jossa puhujina toimivat ex-suurlähettiläs Rene Nyberg, teologian tohtori Heta Hurskainen ja professori Eino Murtorinne. Tilaisuudessa käsitellään yhtä neuvostoajan ilmiötä, evankelisluterilaisen kirkon oppineuvotteluja.
Oppineuvotteluja on käsitelty osin varsin selektiivisesti. Suomen evankelisluterilaisen kirkon edustajat neuvottelivat NL:n salaisen poliisin KGB:n ohjaaman Venäjän ortodoksisen kirkon kanssa uskonopin kysymyksistä. Toinen neuvotteluosapuoli oli nimellisesti Venäjän ortodoksinen kirkko, mutta todellisuudessa toisena neuvottelijana oli totalitaarinen diktatuuri ja sen salainen poliisi, joka valvoi, pidätti, sulki uskonnolliset aktiivit mielisairaalaan, kiikutti näitä pohjoisen erikoisleireille, kidutti ja vangitsi ihmisiä muun muassa heidän uskonnollisen vakaumuksensa vuoksi.
Oppineuvotteluja käytiin luottamuksellisesti ja YYA-hengessä – samaan aikaan kun joka sunnuntai Suomen kirkossa rukoiltiin ”niiden puolesta, jotka kärsivät Kristuksen tähden”.
Lähdemateriaalin puute
Näitä oppineuvotteluja käsitelleessä uusimmassa teologisessa tutkimuksessa ei ole käytetty NL:n salaisen poliisin omaa materiaalia. Jos näistä oppineuvotteluista halutaan löytää lähtökohdallisesti suomalaiselle neuvottelijaosapuolelle myönteisiä puolia – kuten esimerkiksi Inkerin kirkon tukemista tai taitavaa idänpolitiikkaa – neuvostoliittolaisen lähdeaineiston rajaaminen tutkimuksen ulkopuolelle on täysin ymmärrettävää. Jos kuitenkin halutaan tutkia oppineuvottelujen historiaa tieteellisesti ja halutaan ymmärtää oppineuvotteluja historiallisena ilmiönä, olisi pystyttävä katsomaan myös toisen osapuolen niistä tuottamia lähteitä eli olisi perehdyttävä Neuvostoliiton arkistoihin ja KGB:n omiin dokumentteihin.
Jos näin ei tehdä, kuva tästä neuvostoajan kirkkohistoriallisesta ilmiöstä jää vaillinaiseksi, siitä tulee helposti apologiaa sekä ”maan tavan” ja tuolloisen toiminnan jälkiviisasta puolustelua. Erityisesti Hurskaisen väitöskirjasta puuttuu neuvosto-osapuolen toimintaa ja tavoitteita kuvaama lähdemateriaali. Tämä on erittäin vakava puute. Jos esimerkiksi tutkitaan Suomen kirkon suhteita kansallissosialistiseen natsi-Saksaan, olisi outoa, jos tuolloin ei perehdyttäisi noita suhteita kuvaaviin saksalaisiin lähdeaineistoihin.
Lähteitä on nimittäin olemassa.
Olen jo kirjoittanut kansainväliselle yleisölle kyseisestä asiasta. (”Sacred and Secular Space Intertwined…A Case Study: The Bilateral Ecumenical Negotiations between the Evangelical Church of Finland and the Russian Orthodox Church – Space for ”Useful Idiots” and Sincere Kebisty – Beyond the Limits: The Concept of Space in Russian History and Culture. Edited by Jeremy Smith. Studia Historica No. 62, Finnish Historical Society. Helsinki. 1999).
Kirkko etsi ”kotiryssäänsä”?
Se miten hartaasti ja selvästi Suomen kirkon johto haki innokkaasti omaa ”kotiryssäänsä” oli nähtävissä esimerkiksi vuonna 1963 venäläisen papin Jevgeni Ambartsumovin raporteissa tapaamisistaan arkkipiispa Simojoen kanssa. Näissä keskusteluissa Simojoki tunnusti olevansa harras ”russofiili” ja pyrki vakuuttamaan vieraansa omasta poliittisesta luotettavuudestaan. Simojoki halusi päästä ”edistyksellisen” maineeseen – siihen samaan kategoriaan mitä KGB:n omassa vuonna 1986 julkaistussa ohjekirjassa todettiin Prahan rauhanliikkeen olevan ”Зарубежные клерикально-подрывное и религиозные организации”. GDA SBU, Fond 13, opis 690. Kuten kaikkia lähteitä, tätäkin on tarkasteltava lähdekriittisesti, mutta samalla miettien mitkä olivat Neuvostoliiton tavoitteet niin raportoinnissa kuin itse neuvottelujen järjestämisessäkin.
Uudet arkistolöydöt Kiovan KGB:n omista arkistoista (GDA SBU) vahvistavat kuvaa Suomen uskonnollisista toimijoista KGB:n mielenkiinnon kohteina. Ne kertovat myös toisesta esimerkistä. Vuonna 1957 heinäkuussa Suomen ortodoksisen kirkon piispa Paavali kävi Ukrainassa- Silloisen piispa Paavalin (myöhemmin arkkipiispan) tulo Kiovaan huomioitiin 9. heinäkuuta, jolloin Moskovan KGB:n 4. osaston 4. hallinnon edustajalle toveri Dutoville ilmoitettiin, että agentit ”Omega” ja ”Fedulin” olivat valmiita toimimaan Suomen ortodoksikirkon delegaation tietolähteinä.
Paavali kuitenkin pysyi agendassaan eikä heistä oikein saatu mitään irti. (Ks. Suomi hajoavan suurvallan sylissä. Otava. 2019). Ortodoksit kykenivät säilyttämään sopivan välimatkan eivätkä halunneet käydä käsikynkkää KGB:n kanssa.
Kenen kanssa Suomen kirkon olisi pitänyt käydä dialogia?
1960-luvulla luterilaiseen kirkkoon kuului yli 90 % suomalaisista, nyt kirkkoon kuuluminen on tipahtanut runsaaseen 60 prosenttiin. Jälkikäteen asioita tarkastellen voisi todeta, että Suomen evankelisluterilaiselle kirkolle olisi ollut kaukonäköisempi, itsenäisempi ja rohkeampi ratkaisu, että se olisi 1960-luvulla aloittanut ”oppineuvottelut” tieteellisen tutkimuksen sekä oman jäsenistönsä kanssa. On myös syytä muistaa, että Neuvostoliiton ja sen ideologian näkökulmasta kristillinen kirkko Suomessa oli ideologinen vihollinen, joka oli tarpeen saattaa osaksi suomalaista neuvostomyönteistä ja sen etuja palvelevaa järjestelmää aikana, jolloin kirkon piispojen nimitysoikeus oli presidentti Urho Kekkosella.
Se, että kirkko vedettiin pohjimmiltaan absurdeihin KGB:n ohjaamiin oppineuvotteluihin, kertoo siitä pienestä liikkumavarasta mitä aikakauden suomalaistoimijoilla oli, kun Neuvostoliitto halusi näitä oppineuvotteluja.
Kuva tästä historiallisesta prosessista, jossa uskonnon edustajat osallistuivat KGB:n ohjailemaan ja tarkkailemaan, vuosikausia kestäneeseen keskusteluun, jää vakavalla tavalla vajavaiseksi, jos asiaa luullaan voivan selvittää ilman neuvosto-osapuolen tuottamia lähdeaineistoja.
Dosentti Arto Luukkanen
Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen yliopistolehtori
Helsingi
n yliopisto
Dosentti Arto Luukkanen toimii Venäjän ja Itä-Euroopan yliopistolehtorina Helsingin yliopiston Renvall-instituutissa. Vuonna 1964 syntynyt Luukkanen on väitellyt vuonna 1994.
Teemu Keskisarja: Miksi ajan Halla-ahoa presidentiksi?
ke 20.12.2023 22:32Onko historialla merkitystä?
su 18.02.2024 17:41Yle teki diasarjan, mutta miksi niin moni seikka unohtui?
to 13.05.2021 20:23Ydinvoimaa, talouskasvua ja teollisia työpaikkoja
ti 28.03.2023 20:22Sähköistävä klikinvastainen uutinen
su 07.01.2024 18:08Puhkeaako globalismin kupla Ukrainaan?
pe 15.03.2024 23:04Mistä on pienet getot tehty?
ma 27.08.2018 23:18Jolla on korvat, se kuulkoon
ke 23.08.2023 20:50Vallankaappaus
ke 14.06.2017 09:13Valtuustoaloitteeni mamujen 43 äidinkielen opetuksen lopettamiseksi verovaroilla Espoossa
su 15.01.2023 14:49Hallitsematon maahanmuutto ja liittoutumispolitiikka ovat nostaneet terrorismin uhkaa Suomessa
ke 17.01.2018 08:44Kirja-arvio: Seksuaaliutopia - Feministien sota sivistystä vastaan
ke 29.05.2019 09:00Punavihreä hallitus komentaa! Maakuoppaan mars!
la 25.02.2023 13:58Suvaitsevaisuuden kirjavat käsitteet
su 13.09.2020 23:07Vieraskynä: Kirje eräältä äidiltä
pe 08.02.2019 13:23USA:sta johdettu sensuuriteollinen kompleksi ulotettiin Suomeen vuonna 2015 - Tucker Carlson haastatteli USA:n ulkoministeriön entistä kyberjohtajaa Mike Benziä
la 24.02.2024 12:33Suomi sanojen vankina - manipulointia Ylen tapaan
to 28.03.2024 13:04Pedoseksuaalisten fantasioiden varaan rakentuva seksuaalikasvatus
ke 20.03.2024 08:51YLEN häveliästä
pe 02.02.2024 14:01Ei shariaa länteen, vaan länsimaiden tasa-arvoinen lainsäädäntö muslimimaihin
ti 12.06.2018 11:53Rikkaat rikastuvat ja köyhät kituuttavat
ti 18.08.2020 10:15Auta avun tarpeessa
to 19.03.2020 07:33Olisinko yrittäjä, enkä palkansaaja
su 25.10.2020 22:57Häpeänsä kullakin
ke 19.07.2023 21:26Odotellaan vuotta 2023
la 14.08.2021 23:44