Kuten perustuslakivaliokunta halusi, ministeri Haaviston tapaus jatkuu viranomaistutkintana. Päätös on asiallinen. Tässä muutama näkökulma Haavistogateen, jota kansalaiset ovat ihmetelleet minun kanssani.

Yhdessä.

Ensiksi, Haavistohan on vielä epäilty eikä syyllinen. Suomalainen oikeusjärjestelmä ei usko lynkkaukseen ilman tutkintaa. Häntä voi epäillä mutta ei tuomita. Syytetty on syytön siihen saakka kunnes toisin todistetaan.

Toiseksi, virkamiehet ovat ministeriöissä sitä varten, että he huolehtivat oman virkavastuunsa takia asioiden laillisuudesta. Ministeriksi voi tulla kuka tahansa puolianarkisti ”rekihurja” barrikaadeilta tai täysin asioista pihalla oleva ay-pomo. Virkamiehet ovat näitä ihmisiä varten, että he voivat kertoa mikä on laillista ja mikä ei.  Jos ministeri yrittää saada virkamiehen rikkomaan lakia on selvää, että virkamies ei riko sitä. Mikäli ministeri siirtää virkamiehen lainpuolustamisen takia syrjään asioiden hoidosta ja kostoksi vielä jyrää hänet toisiin tehtäviin, merkitsee  se vakavaa laillisuusrikkomusta. Tämä lienee kaikille selvää. On vahvoja viitteitä ja epäilyksiä, että ministeri Haavisto syyllistyi juuri tähän. Epäilen, että näyttö, motiivi ja toimintatapa on osoitettavissa todeksi. Tämä lienee se syy miksi Haavistoa ei vapautettu. Mikäli olisi voitu osoittaa, että näin ei olisi tapahtunut, olisi Haavisto välittömästi vapautettu kaikista syytöksistä. Nyt on tutkintaviranomaisten tehtävänä toimia tinkimättömästi ja laillisuutta puolustaen.

Kolmanneksi, miksi Haavistoa ei pidätetä virasta tutkinnon ajaksi? Keskusrikospoliisin päällikkö Lardot ja valtakunnansyyttäjä Nissinen pidätettiin aikoinaan virasta! Miksi Haavisto on erityistapaus? Nyt on vaarana, että virassa oleva ministeri voi jollain lailla puuttua tutkintaan tai vaikuttaa ihmisiin, joita viranomaiset kuulustelevat. Eikö ministerin pesti perustu kansanvallan perusideaan: luottamukseen? Onko ministeri jotenkin suuriarvoisempi kuin tavalliset virkamiehet? Eikö se ministerin ”nuori ja läheinen” avustaja Jere voi toimia vaikka tutkinnan aikana ministerin sijaisena? Hänhän tietää niin syvällisesti ministerin jutut.

Lopuksi: mikäli Haavisto on syyllistynyt tällaiseen vakavaan laillisuusrikkomukseen, on vain kummasteltava sitä härskiyttä, jota on harjoitettu. Se saa aprikoimaan: onko tällaista räikeää vallankäyttöä tapahtunut ennenkin? Miten vihreistä – noista 1980-luvun sorretuista on tullut näin häikälemättömiä? Onko Haavisto voinut aina luottaa ystäviinsä toimittajiin, jotka ovat sitten lakaiseet ikävät asiat maton alle? Miksi toimittajat eivät ole penkoneet näitä asioita aikaisemmin?