Aikooko sosiaalidemokraatit pitää Iran-myönteisen ja antisemitistisen kansanedustajan riveissään?

"Kun lähellä vaaleja oli näin paljon vaakalaudalla, on syytä pohtia, tiesikö Sdp ja missä määrin Al-Taeen kytköksistä ja näkemyksistä"

Kotimaa ma 27.05.2019 23:12

Suomi on päätynyt jälleen yhdysvaltalaisen, kansainvälisesti arvostetun Gatestone -instituutin tarkkailtavaksi.

Vuoden vaihtumisen jälkeen ulkomailla ehdittiin kauhistella pääministeri Juha Sipilän tunteettomuutta oman maansa kansalaisia kohtaan koskien ulkomaalaisia miehiä, jotka ovat raiskanneet ja käyttäneet seksuaalisesti hyväkseen alaikäisiä tyttöjä Suomessa ja Iso-Britanniassa toimiva David Brown tarkasteli Gatestone -instituutin artikkelissaan "Finland's Grooming Gangs" muslimimiesten tyttölapsiin kohdistamaa saalistusta, joka oli vasta parhaillaan paljastumassa Suomessa.

Näistä Oikea Mediakin uutisoi tuolloin, mutta tällä kertaa Gatestone -instituutti johdattaa miljoonat lukijansa Suomessa viime viikkoina sosiaalidemokraattisen puolueen (Sdp) ympärillä vellovaan "poliittiseen kriisiin", jonka päähenkilö on irakilaisen Najafin maakunnan kuvernöörin poika ja Iranin hallinnon kannattaja - Sdp:n vastavalittu kansanedustaja, irakilaissyntyinen Hussein Al-Taee.

Artikkelin otsikko on "Suomi: Aikooko sosiaalidemokraatit pitää Iran-myönteisen ja antisemitistisen kansanedustajan riveissään?".

Artikkelin takana on Suomessa toimivan Tundra Tabloids -blogin kustantaja - laajasti radikaalista islamista ja antisemitismistä Suomessa kirjoittanut Kenneth Sikorski, joka jo aiemmin huhtikuun lopulla Gatestone -instituutin sivustolla valaisi seikkaperäisellä artikkelillaan Suomen siteitä Iraniin.

Sikorskin mukaan peräkkäisiä Suomen hallituksia voitaisiin kuvata erittäin "sinisilmäisiksi", erityisesti viime vuosikymmenen aikana suhteissaan Iraniin.

"Osa ongelmasta näyttää olevan suomalaiset poliitikot, jotka tuntuvat todella uskovan, että mikä tahansa vuoropuhelu - riippumatta siitä, kuka on pöydän vastakkaisella puolella, on parempi kuin lainkaan vuoropuhelua", Sikorski kirjoittaa.

Tällaiseen lähestymistapaan kansainvälisessä politiikassa liittyy Sikorskin mielestä omat hankaluutensa. Kun kyse on Iranin kaltaisista valtioista, "maailman ykkösrahoittaja terrorismissa", niiden kanssa ei yksinkertaisesti voida käydä kauppaa niin kuin Suomen lähinaapureiden kanssa.

"Näin toimimalla todennäköisesti siitä seuraisi liian korkeat kustannukset. Näyttöä näistä kustannuksista on nähtävissä siinä, miten suomalainen oikeusjärjestelmä on ryhtynyt ankariin toimenpiteisiin murtaakseen sananvapauden viimeisten 10 vuoden aikana."

Sikorski ottaa esimerkiksi "yhden paljon julkisuutta saaneen tapauksen", joka kiiri jopa kansainväliseen mediaan vuonna 2009. Se oli tietysti Perussuomalaisten nykyistä puheenjohtajaa, Jussi Halla-ahoa vastaan nostettu syyte, kun käräjäoikeus ja hovioikeus tuomitsivat Halla-ahon uskonrauhan rikkomisesta, mutta KKO kovensi tuomiota.

Sikorski ehdottaa yhtenä mahdollisena taustasyynä näille Suomen "sinisilmäisille näkemyksille" kauppasopimuksia Iranin kanssa. Siellä pyörivät isot rahat ja Suomi haluaisi epäilemättä näyttäytyä "vakavana toimijana"- maana, joka on ansainnut oikeuden istua Iranin kauppapöydissä.

Sikorskin mukaan Suomi on innokkaasti kosiskellut Irania liikekumppaniksi ja Suomen presidentti Sauli Niinistö pitää Irania "tärkeänä kaupankäynnin keskuksena" ja Suomea "mielenkiintoisena kumppanina Iranille monilla aloilla".

Iranin vaikutus Suomeen voidaan nähdä myös episodissa vuonna 2013, jolloin Iranin suurlähettiläs pakotti Suomen Maanpuolustuskorkeakoulua poistamaan verkkosivuiltaan iranilaisen asiantuntijan tekemän Iranin ulko- ja sisäpolitiikkaa koskevan tutkimuksen. Iranin hallitus "loukkaantui" raportista, koska se kritisoi heidän "ydinohjelmaa ja sen tapaa kohdella Israelia, naisia ja vähemmistöjä".

Sikorski mainitsee artikkelissaan lisäksi vuosina 2000–2007 ja 2011–2015 Suomen ulkoministerinä toimineen Erkki Tuomiojan (Sdp), joka tunnetaan hänen vihamielisyydestään Israelia kohtaan ja joka antoi vuotta myöhemmin, vuonna 2014 tiedonannon, jonka mukaan Iran on matkalla kohti normaaleja suhteita länteen:

"Olemme tiellä, joka johtaa kohti Euroopan ja Iranin välisten suhteiden normalisoimista. Tämä on tärkeää molemmille osapuolille ja koko maailmalle. Se voi johtaa myönteisiin muutoksiin, jos asiat hoidetaan oikein."

"Olipa Alexander Stubbin johtama silloinen Suomen hallitus sitten naiivi tai vain tietämätön", hän aloitti Sikorskin mukaan parlamentaarisen työnsä EU:ssa Suomen Euroopan parlamentin jäsenenä ohjaamalla Suomea toimimaan yhdessä Iranin kanssa. Suomen antama tuki Euroopan unionin politiikalle näyttää Sikorskin mukaan nauttivan laajaa kannatusta yli puoluerajojen - lukuunottamatta perussuomalaisia.

Kun Suomen presidentti Sauli Niinistö matkusti vuonna 2016 Iraniin yritystoiminnan ammattilaisista koostuvan ryhmän kanssa, yhdysvaltalainen United Against Nuclear Iran (UANI) julkaisi lokakuussa 2016 lehdistötiedotteen, jossa se varoitti Suomen presidenttiä Iranin hallinnon kanssa tekemisissä olemisesta:

"UANI on jo varoittanut nosturivalmistajaa, suomalaisyritys Cargotecia, jolla on valitettava historia Iranissa, ja joka on laajentunut muihinkin suomalaisiin yrityksiin, kuten Nokiaan, Koneeseen ja Outoteciin."

UANI on vuonna 2008 perustettu itsenäinen, voittoa tavoittelematon, puolueeton etujärjestö, joka pyrkii lisäämään tietoisuutta Iranin hallinnon aiheuttamasta vaarasta maailmalle.

UANI:n kirjeessä lukee, että "Cargotecin nostureista on tullut Iranin hallinnon sortopolitiikan symboli" ja siinä todetaan, että tiedossa on kaksi dokumentoitua tapausta, joissa Cargotecin nostureita on käytetty julkisissa teloituksissa.

Merkittävänä Yhdysvaltain puolustusvarusteurakoitsijana, jonka myynti USA:n armeijalle on yli miljardi dollaria, UANI on myös varoittanut Cargotecia siitä, että se "tulee olemaan eturintamassa julkisessa keskustelussa koskien yritystoiminnan sopivuutta Iranissa".

Lehdistötiedote sisälsi UANI:n puheenjohtajan, entisen Yhdysvaltain senaattorin Joe Liebermanin ja sen toimitusjohtajan, suurlähettiläs Mark D. Wallacen varoitukset:

"Tällä viehättävällä hyökkäyksellä ei voida piilottaa sitä tosiasiaa, että Iran on edelleen maailman johtava terrorismia rahoittava valtio, joka täsmää sen tuomittavaan ihmisoikeustilanteeseen. Vaikka presidentti Niinistö tuomitsi äskettäin 'kaikenlaiset terrorismin muodot', Iranin ulkoministeri on selvästikin eri mieltä siitä jouduttuaan suremaan äskettäin menehtynyttä Hezbollahin sotilasjohtajaa ja arkkiterroristia, Mustafa Badreddinea ."

Mustafa Badreddine oli yksi maailman tunnetuimmista terroristeista, jota syytettiin Libanonissa vuonna 1983 tehdystä autopommi-iskun suunnittelemisesta, ja jossa tapettiin 241 Yhdysvaltain merijalkaväen sotilasta. Mustafa Badreddine sanoi kuolevansa "puolustamalla islamin ihanteita".

Suomen valtuuskunta ei välittänyt varoituksista ja Suomen presidentti antoi lausuman Teheranissa sanoen:

"Heinäkuussa 2015 valmistunut yhteinen kokonaisvaltainen toimintasuunnitelma oli tärkeä virstanpylväs, joka avasi uusia mahdollisuuksia kahdenvälisissä suhteissamme ja yritysyhteistyössä. Olen vakuuttunut siitä, että tämä sopimus edistää ydinaseriisuntaa ja tarjoaa enemmän mahdollisuuksia kansainväliselle kaupalle Iranin yrityksille."

Kenneth Sikorskin mukaan Niinistön julkilausuma puhuu voimakkaasti "sinisilmäisen" lähestymistavan puolesta, jonka peräkkäiset Suomen hallitukset ovat hyväksyneet Iranin hallinnon osalta.

"Valitettavasti tämä on esimerkki vailla minkäänlaista kosketusta todellisuuteen ja johtaa meidät Suomen entisen presidentin (sdp.) ja Nobelin rauhanpalkinnon saajan, Martti Ahtisaaren perustamaan CMI:hin."

Hussein Al-Taee toimi kyseisessä konfliktinratkaisujärjestössä CMI:ssä Lähi-idän asioiden neuvonantajana neljä vuotta ja muutama päivä Suomen eduskuntavaalien jälkeen paljastui, että Al-Taee oli peräti kahdeksan vuoden ajan julkaissut antisemitistisiä, amerikkalaisvastaisia ​​ja homofobisia kommentteja Facebookissa.

CMI:n suurin rahoittaja on Suomen hallitus, mutta myös yksityiset säätiöt kantavat kortensa kekoon melkoisilla rahasummilla. George Sorosin Open Society Foundations ja Rockefeller Brothers Fund ovat kaksi CMI:n rahoittajaa. Kumpaakin niistä on laajalti kritisoitu Israel-vastaisiksi ja antisemitistisiksi.

Vasemmistomiljardööri George Soroksen osittain yksityisesti rahoittama CMI solmi vuonna 2017 kumppanuuden Masaratin kanssa, jonka pääjohtaja tukee Israelin taloudellista boikotointia.

Sekä CMI että Masarat avustivat epävirallista kokousta Sveitsissä Genevessä, islamilaisten terroristijärjestöjen Hamasin ja Fatahin edustajien välillä. Se oli sinisilmäinen yritys tutkia molempien osapuolten yhteistä perustaa yhtenäisen palestiinalaishallituksen rakentamiseksi, toteaa Kenneth Sikorski ja jatkaa, että ilmeisesti tietoisina siitä, että se rikkoo EU:n lainsäädäntöä, joka kieltää EU:n kansalaisilta vuorovaikutuksen tunnettujen terroristiryhmien kanssa, he muotoilivat sen eri palestiinalaisjärjestöjen väliseksi tapaamiseksi.

Hamasin johtajat saivat vaivihkaa osallistua kokoukseen, "joka oli naiivi kuten kaikki muukin sitä edeltävä", ja epäonnistui surkeasti, Sikorski kertoo.

NGO Monitorin johtaja Gerald Steinberg luonnehtii CMI:n ja Sveitsin yhdessä organisoimia kaksipäiväisiä "neuvotteluja" Gazan Hamasin ja Länsirannan Fatah-puolueen yhdistämiseksi näin:

"Tapa, jolla eurooppalaiset virkamiehet käyttävät kansalaisjärjestöjen rahoitusta kaoottisessa Lähi-idässä, on hyvin huolestuttava. Tämä on uusi kolonialismin muoto, ja kuten tämä Suomen ja Sveitsin hallituksia koskeva tapaus osoittaa, kansalaisjärjestöjen toimintaa voidaan käyttää terroristien peitetarinana - mitä ei voi puolustella millään tavalla."

NGO Monitor on Jerusalemissa sijaitseva järjestö, joka valvoo, analysoi ja raportoi kansainvälisten kansalaisjärjestöjen toiminnasta Israel-myönteisestä näkökulmasta.

Oikea Media on useasti kirjoittanut ja varoittanut kieroista länteen luikertelevista ja laajalle levittäytyvistä vahingollisista radikaalin islamin puolustajista, jotka esittäytyvät "maltillisiksi muslimitutkijoiksi" tai soluttautuvat esimerkiksi erilaisiin virkoihin.

Miksi sellainen ei voisi olla myös "rauhanvälittäjäksi ja konfliktinratkaisun ammattilaiseksi" tekeytynyt CMI:n neuvonantaja Hussein al-Taee, jonka nimi hävisi nopeasti Konfliktinratkaisujärjestö CMI:n verkkosivuilta israelilaisen Jerusalem Post -lehden artikkelin jälkeen?

Pelkkä CMI:n perustelu Twitterissä, ettei hän kansanedustajana ole enää töissä järjestössä, tuskin vakuuttaa ketään yhtään mistään.

Helsingin Sanomien mukaan al-Taee tuntee tärkeitä ihmisiä shiia-hallinnossa ja vuonna 2016 HS vakuutti Hussein al-Taeen "hierovan vallan kulisseissa rauhaa Irakiin".

CMI:n ja Suomen hallituksen välinen suhde voisi myös osittain selittää Suomen hallituksen liehittelevää politiikkaa Iranin kanssa viime vuosina, radikaaliin islamiin ja antisemitismiin Suomessa perehtynyt Kenneth Sikorski arvelee.

Se mikä viittaa Sikorskin mielestä siihen, että suomalaiset poliitikot ovat todella sinisilmäisiä ja naiiveja, on se, että suomalainen verkkosivusto on julkaissut al-Taeen Facebook-viestien kuvakaappauksia jo vuodelta 2011, jotka näyttävät melko epäedullisilta konfliktinratkaisujärjestössä työskentelevän henkilön kannalta.

Enimmäkseen englanninkieliset tekstit ovat täynnä sivistymätöntä väkivaltaan yllyttämistä ja antisemitismiä, ja ovat ennen äskettäisiä Suomen eduskuntavaaleja "olleet käytännössä julkisesti saatavilla, mutta media ei ole tuntenut tarvetta nostaa niitä esille".

"Kyseessä kun ei ole mikään yksittäinen puskista huutelija, vaan toistuvasti asiantuntijakommentaattorina käytetty, nyt poliittiseen rooliin pyrkivä julkisuuden henkilö. Onpa hänestä oltu leipomassa jopa seuraavaa ulkoministeriä", "Rauhaa vai vihaa?" -blogin kirjoittaja huomauttaa.

Sinänsä merkillistä on se, että melko paljastavia taustatietoja Hussein al-Taeesta löytyy edelleen valtamediasta, esimerkiksi Uudesta Suomesta.

CMI:n hallituksen puheenjohtajana syksystä 2017 lähtien on toiminut nykyinen Euroopan investointipankin varapääjohtaja, europarlamentaarikko vuosilta 2004–2008, Suomen entinen pääministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Alexander Stubb.

Vaikka Stubb tuomitsi julkisesti Al-Taeen vihamieliset sosiaalisen median kommentit, häneltä ei ole kysytty, miksi Iranin hallinnon puolestapuhuja työskenteli ensinkään CMI:ssä.

Lisäksi Al-Taee ja Sdp eivät ottaneet esille hänen taustaansa ​​Irakin korkean tason poliitikon poikana tai hänen suhteitaan ​​Iraniin vaalikampanjan aikana. Sen sijaan Al-Taee antoi itsestään kuvan lapsipakolaisena, jonka perhe oli elänyt pakolaisleirillä hiekkamyrskyjen ja skorpionien keskellä ja sitten paennut Saddam Husseinin hallintoa.

Tämä kertomus sopii Sdp:n toivomaan kuvaan "kaiken kattavana puolueena", joka hyväksyy myönteisesti suomalaiseen yhteiskuntaan vaikuttaneet maahanmuuttajat ja jotka rakentavat luottamusta eri kulttuurien ja ihmisten välille.

Kenneth Sikorski näkee pahimpana asiassa sen, että kun suomalais-kurdilainen bloggaaja ja kansalaisoikeusaktivisti Anter Yaşa (entinen Sdp-puolueen jäsen) paljasti ensimmäisenä al-Taeen kirjoittaneen Facebook-julkaisut, Suomen valtamedia vastasi epäasiallisesti pilkkaamalla ja halveksimalla sekä syyttämällä Yaşaa mustamaalaamisesta.

Helsinkiläisen Anter Yaşan Facebook-kirjoitus auttoi käynnistämään myös vyyhdin, jonka vuoksi ”lelusalakuljettaja” Rami Adhamin toimintaa alettiin tutkia.

Yaşa kirjoittaa, että Sdp:n Erkki Tuomioja oli vuonna 2016 "sokealla yltiösuvaitsevaisuudellaan" ottamassa "sen ajan lehdistömme suosikkilellikin" ja de facto ”Lähi-Idän ja Syyrian sodan asiantuntijaksi” mediassa julistetun ”lelusalakuljettaja” Rami Adhamin vastaan henkilökohtaisesti puolueeseensa kehujen kera.

Anter Yaşan Uuden Suomen Puheenvuoro – blogipalveluun kirjoittamat artikkelit Sdp:n Hussein al-Taeesta nousivat samantien palvelun luetuimmiksi, mutta ne sensuroitiin sukkelasti pois ja bloggausoikeudet menivät sen sileän tien. Myös muiden blogikirjoitukset, joissa tämä sensuuri nostettiin esille, poistettiin.

Facebook-ryhmää "Suomen sekulaarit maahanmuuttajat" luotsaavasta Yaşasta tuli käytännössä ei-toivottu henkilö eikä yksikään suomalainen uutismedia edes ottanut häneen yhteyttä, ennen kuin uutinen Husseinin kirjoituksista ehti jo levitä Israeliin asti ja Jerusalem Post kertoi asiasta.

Ensiksi Al-Taee kielsi edes kirjoittaneensa antisemitistisiä ja rasistisia viestejä. Myöhemmin hän väitti, että hän oli kirjoittanut vain joitakin niistä.

Päivä Jerusalem Post -lehden julkaisun jälkeen hän ripittäytyi ja joutui myöntämään valehdelleensa pyytäen some­kirjoituksiaan anteeksi juutalaisilta, homo­seksuaaleilta, puolueeltaan ja tukijoiltaan.

Sdp:n puheenjohtaja tyytyi vastaamaan vain toteamalla puolueen tulleen "vähän huijatuksi" ja ymmärrystä riitti niin paljon Antti Rinteeltä, että "mitään sellaista ainakaan minun tiedossani ei ole, joka edellyttäisi sitä, että kansanedustaja valtakirjasta luopuisi".

Kenneth Sikorski korostaa, että kun lähellä vaaleja oli näin paljon vaakalaudalla, on syytä pohtia, tiesikö Sdp ja missä määrin Al-Taeen kytköksistä ja näkemyksistä.

Toimittaja Lori Lowenthal Marcus alleviivaa osuvasti artikkelissaan sitä, että sosiaalidemokraatit onnistuivat yhdellä äänellä ja vaikka CMI voi päättää "rauhanneuvottelijansa" asemasta al-Taeen kanssa, Sdp on yhä ripustautunut häneen niin pitkäksi aikaa, että Sdp pääsee valtaan:

"Poliittisista vakaumuksistaan ​​huolimatta puolue on puolustanut miestä, jonka vaalivoitto viime kuussa antoi Perussuomalaisiin nähden Sdp:lle enemmistön."

Ajatelkaamme sitä, että vasemmistolaiset sosiaalidemokraatit valtuuttavat rasistin, homofobisen ja antisemitistin hallitsemaan Suomen hallitusta, Lori Lowenthal Marcus tähdentää.

Sikorski muistuttaa, että Halla-aho johti äskettäin puolueensa toiseksi suurimmaksi eduskuntavaaleissa. Hän katsoo, että nyt kun Perussuomalaiset on suosituin puolue ja Sdp pohtii salkkujen jakamisia, kysymys siitä, säilyttääkö Al-Taee paikkansa vai pakotetaanko hänet eroamaan, näyttää olevan vähemmän moraalinen kuin poliittinen ongelma puolueelle.

"Tämä tilanne on yhtä ongelmallinen kuin Al-Taeen peitellyt shiia-kytkökset ja peittelemätön rasismi sosiaalisessa mediassa."

Sikorskin mukaan se miten Suomi käyttäytyy tänä päivänä, muistuttaa sen käyttäytymistä Neuvostoliiton kanssa kylmän sodan aikana.

"Tuolloin suomalaiset poliitikot, tutkijat ja toimittajat harjoittivat itsesensuuria. He tiesivät, että mistä ei puhuta, sitä ei kritisoidakaan. Nyt islamin kritisoimista pyritään kitkemään määrätietoisesti käyttämällä verukkeena 'vihapuheen' tai 'uskonnollisten ryhmien halveksimisen' torjumista. Se on sama toimintatapa - paikka ja aika on vain toinen."


 


 

Tytti Salenius ma 27.05. 23:12

Pääuutiset

blogit

Heikki Porkka

Harhaanjohtaja Petteri Orpo

Klo 11:19.

Juha Ahvio

Ristiretkihistoriallisia mietteitä Portugalin Coimbrassa ja Lissabonissa

ma 21.10. 23:47

Timo Vihavainen

Konnien parista

ma 21.10. 23:44

Professorin Ajatuksia

Onko tämä sattumaa vai Yle-tutkimuksen aihe?

ma 21.10. 23:43

Vieraskynä

Mitä vikaa koulushoppailussa?

pe 18.10. 00:31

videot